Hän viittoilee käsillään, ja jälleen hänen
kämmentensä kupit yhdessä
ojentavat minulle kristallivettä.
Raastan katseeni auki, katson veteen,
jotta en unohtaisi, voisin jatkaa,
voisin kumartua, vain jotta voisin sanoa.
Ja tiedän marraskuun poltetun kuuran,
jota vesisade pieksee.
Ja tiedän rakkauteni jäljet,
ne joita olen turhaan varjostanut valkeudella.
"Jotta en unohtaisi" on
Runotorstain 150. haaste ja Susupetalin ehdottama.
**********************************************
Hän viittoilee käsillään iltaisin
ja hänen kämmentensä kupit yhdessä
jälleen ojentavat minulle kristallivettä.
Raastan katseeni avoimeksi
kumarrun ja katson veteen,
jotta en unohtaisi, vaan tuntisin
rakkauteni jäljet,
ne joita olen turhaan
varjostanut valkeudella.
Tämä on saamieni ehdotusten pohjalta muokattu. Kiitos. Onko sana iltaisin teistä liikaa?
lauantai 28. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
17 kommenttia:
"Ja tiedän rakkauteni jäljet,
ne joita olen turhaan varjostanut valkeudella."
Pidin tästä lauseesta.
Susupetal: Kiitos.
Kaunis runo marraskuun pimeydessä.
Diina: Kauneutta tarvitaan marraskuussa.
Hienoja sanoja upeassa järjestyksessä.
Harmaasusi ja Ultima Thulen ruska
Oh-show-tah hoi-ne-ne: Kiitos vain.
Peikko katsoi tätä tekstiä jo aiemmin... onkohan se vähän muuttunut? Yhden sanan kohdalta? Jos on, niin siitä on tullut oikeasti parempi, läheisempi, merkityksellisempi. Jollei, niin se on ollut sitä aina ja peikko luki tahallaan väärin.
Hieno. Vähän sellainen olo tuli lukiessa, että tässä olisi kaksikin runoa.
Hei, Isopeikkko: Lämmin kiitos sinulle tarkkaavaisuudesta. Kyllä, muutin toista riviä. Luit siis oikein, josta erikseen kiitänkin. Joskus näkee vasta julkaistua tekstin, mistä kohden sitä tulee ja pitää muuttaa.
Hirlii: Itse ajattelen näin, että katseen avoimeksi raastamisen jälkeen tietää ja näkee enemmmän. Hiukan muokkaamalla tulisi todella kaksi runoa.
"Itse ajattelen näin, että katseen avoimeksi raastamisen jälkeen tietää ja näkee enemmmän. Hiukan muokkaamalla tulisi todella kaksi runoa."
Jos tuo verbi olisi lähempänä toista säkeistöä ja vesi-teema jatkuisi sitä ennen loppuun...
Hyviä runokuvia!
"Raastan katseeni auki"
Tässä on jotain arkipäivän valopilkkumeininkiä. Kun vaan jaksaa sen katseensa avata... aina ei jaksa, mutta jos niin saattaa nähdä jotain tärkeää, itsestään tai ympäristöstään.
Tuo loppu on todella upea! Voisi olla kaksi runoakin, tai eka säkeistön loppu voisi olla selkeämpi, tai ihan näin, hieno runo joka tapauksessa.
Pasanen: Muokkaanpa jossain vaiheessa ehdotuksesi mukaan.
hemmetti: Usein ei edes halua avata katsettaan, tai ei uskalla. Ja, joskus ei ole tarpeen nähdäkään. Pidän sanasta valopilkkumeninkiä.
Sirokko: Yhdistän sinun ja Pasasen ehdotukset. Katsotaan sitten miltä näyttää.
Ihania tekstejä! Tykkäsin tosi paljon runostasi. Siinä on maisema.. "Kristalli vettä". Olen saanut nimeni kristallista, joten se oli ehdottomasti lempikohtani.. :)
Terkuin, Crizy
http://crizy.vuodatus.net
Hei, Crizy! Mukava kun blogissani kävit, ja pidit lukemastasi. Ihastuttava nimi sinulla;)
Kiitos. :)
Terkuin, Crizy
Crizy: Jos ohjeen saan antaa (ethän loukkaannu), laita kommenttisi seuraavan vaihtoehdon kautta: Nimi/URL-osoite
Silloin voit laittaa nimimerkkisi ja blogisi osoitteen niille erikseen varattuihin kohtiin. Silloin kommentistasi pääsee suoraan nimimerkkiäsi klikkaamalla lukemaan tekstejäsi.
Lähetä kommentti