torstai 19. marraskuuta 2009

Vapaus ja yö

Kuin yö, satuyö kietoisi huminaan
jakaakseen unet viattomien kanssa,
jotka vahvistavat yö yöltä.
Uninuttu ja kepeä tyyny.
Tyyny, sen alla huolinukke,
joku aikuinen sen on tehnyt,
ettei lapsen tarvitse
voipua pienillä sormillaan,
joilla voisi tarttua äitiin.
Olen hiljaa monta tuntia.

herään
aamun pimeys valtaa olen lautalla taas
maailmani lauta-aidat
niistä ei voi rakentaa unelmien tupaa.
Kuinka pettynyt olenkaan, kun aiemmin en
voinut olla vapaa.

Ei kommentteja: