Ei ole

Elämä ei ole julmuudessaan onnellisuutta haluavia varten. Vai onko?

Samankaltaisuus

Tuntea toisessa omat ohi läikähtävät viipyilyt. Ihmetellä omaa viipymistään pienissä kirjoissa, joiden kerronta polveilee läpi sanojen, maalattujen hetkien, kuin kirjoittaisi romaania omasta elämästään, piirtäisi satavuotisen totuuden. Kirjoittaa elämänsä yksinäiset tähdet omasta taivaanrajasta. Kuin olisit liikahtanut sittenkin tarinani ulkopuolelle.

Runotorstain 141. haaste: tasan

Kunpa saisin sanani tasan,
kiittävä on puheen tasainen kirjo,
kirjavien lehtien tasainen suhina.

Vajotako syksyyn
ilman todellísta vaaraa,
ja jokainen maailma kasvaa
lumivalkoiseksi.

Expressions

I´d like to have one piece of understanding.
Understanding, what is understanding?
Hemmetti, selittää nyt ymmärtämistä…
Yritetään uudelleen.
Tell me what is wrong with everything?
Such a gold question. Wrong with everybody, without loving my own boby.`
I´ve been waiting, if he will tell me all his poetry.
With Every Word.

KENELLE ALISTUA, MILLE NÖYRTYÄ

Alistuminen on lähinnä oletettujen pelkojen kasvamista liian todellisiksi. Pelosta tulee vallan välikappale, sisäiset uhkaukset kasvavat toisia vastaan, ajattelusta kasvaa sisäinen taistelukenttä.

Asiat nöyryyttävät, asiat saavat alistumaan. Tosiasioiden edessä tulee nöyrtyä. Lopulta aito nöyrtyminen sai minut kasvamaan alistumisesta ja tosiasioiden piilottamisesta uskallukseksi avautua uuden vihjailemattomuuden varjoista. Ei ole vihjailuja, ei piilotettuja viestejä. On historia, joka jakautuu asioiksi. On historia, joka vihjailee tulevaisuuden tapahtuvan nyt. Ja on tulevaisuus.

Kenenkään edessä ei pidä nöyrtyä, asioille ei kannata alistua. Alistuminen todelle varjottaa muutoksen mahdollisuudet. Ihmisen edessä nöyrtyminen on alistumista, ja se vie elämän vihreyteen. Kateus kasvaa, vihan hedelmät kantavat yli Eedenin, ja ihminen on varjo itsestään, vaalea varjokuva toisista. Vain silhuetti, jossa ei ole teräviä viivoja. Harmaa alue tunteille, viileä alue itselle.

Rakentaa tunteensa todeksi: alistaminen saa vihaamaan, nöyrtyminen tuntemaan elämäntuskaa.

Pilven päältä kirjeeksi

KIRJOITUSPÖYDÄN ELÄMÄÄ

Kynttilälamppu käy vilkasta keskustelua. Varjostimessa on kuva tytöstä ja pojasta kävelemässä käsi kädessä metsässä. Heitä seuraa koira, jonka häntä on pystyssä. Kolmikko kävelee selkä katsojaan päin, ja tyttö on kääntynyt kysyvänä pojan puoleen. Varjostin on miltei valkoinen ja kuvat mustalla piirrettyjä.

Ehkä kolmikko on matkalla kartanon isoon kirjastoon. Lasisen paperipainon pohjassa on kuva kirjoittajan työpöydästä. Kirjaston pöytä on pulpettimainen. Se on jaettu kahteen osaan. Takaosaan, jonne vai laittaa tärkeitä kyniä ja etuosaan, joka kallistuu tuolia kohden, joten pöydän äärellä voi ajatella olevan helppoa kirjoittaa ja lukea. Avoinna oleva kirja on muistivihon kokoinen, jonka sivut on jaettu kahteen palstaan. Taempana pöydällä on paksu, punakantinen kirja, joka on kiinni. Sivuittain olevan pöydän oikealla puolella on tuoli. Kuvassa ei näy ketään, eikä siinä kuulu kenenkään ääni. Kuva on hyvin hiljainen.

Kirjaston ikkuna on korkea ja se on jaettu neljään osaan. Ikkunaa ympäröi vaaleanpunainen tapetti. Kuvio on tummemman punainen kuin tapetti. Ihan keskellä ikkunan yläosaa kuviossa on vaakunan mallinen kuvio, se muistuttaa hieman myös koristeellista peiliä. Ikkunasta erottuu haaleana kuvana puiden latvoja. Taivas on vaalea.

Kynttilälamppu on lasipainoa mustavalkoisempi. Hieman ennen sitä kohtaa, missä varjostin ja jalka yhdistyvät, on jalkaan kiinnitetty rautaisia koukeroita. Ne muistuttavat hieman Viipurin rinkeliä, sellaisin kylttejä roikkui leipurien ovien yläpuolella lasipainon kuvan aikoina. Lamppu on kodikas, kun siinä ei ole hankalaa sähköjohtoa, ja sen tähden se on kuuluisa kartanonlamppu.

10 sanaa

Runotorstain haasteena on 10 sanan runo.


Se on
loppu nyt.
Tiedän mitä hän ei halua
lopettaa.

Haastesana: Inhimillinen

Minun kotini

Asuin sitä kuten nainen asuu miestä.
Asuin sitä kuten mies asuu naisessa.
Piilouduin sohvan taakse,
verhot eivät varisseet aurinkoa lattialle.
Olin kiinni kynnyksessä, astuin sen yli ja olin väärässä risteyksessä.
Astuin kynnyksen yli taaksepäin, ja verhot varisivat juureni lattialle.
Vedin viivan talon numeroon.
Järjestyksessä viides, kuudes on muuttopäivä.
Seitsemäs ja en tiedä mitä tapahtuu.

Minun inhimillisyyteni ei ole piilotettu lukuihin.

Runotorstain 138. haaste