Muutoksen tuulet

PÄIVIENI VÄRIT


Kalenterini on täyttynyt nimistä, asioista, eilisistä. Tarvitsen siis uuden kalenterin. Olen kirjakaupassa. Hyllyllä on toinen toistaan loistavampia kalentereita, kalastajalle löytyy oma ja muistelen hymyillen vuosien takaista nuorisoallakkaa. Se oli sellainen liuskanmallinen pieni kalenteri, jota käytin yläasteella. Mielestäni kalenterin valinnassa on taian tuntua. Kalenterissa kun on uusia päiviä ja tilaa tehtäville ja toiveille.
Selaan kalentereita yksi toisensa jälkeen. Joissakin on liian vähän kirjoitustilaa, toisissa eivät näy kellonajat jokaisen päivän kohdalla. Aika saattaa olla vain maanantain ja torstain kohdalla, niissä päivissä, josta aukeama alkaa tai jatkuu toiselle puolelle. Jotkut ovat ikävän mustia, ja se on väri jota kaihdan. Toiset ovat hehkuvan punaisia ja niissä on keski-ikäisen naisen olemusta. Jos oikein muistan, teiniajan kalenterit olivat vaaleansinisiä. Niihin merkitsin huolella ystävieni kanssa sovitut ajat elokuvia ja teehetkiä varten.
Olen ihmetellyt, kuinka tuohon pieneen kirjaseen mahtuu kokonainen vuosi, sillä minun päiviini sopii niin monta arjen hetkeä, että kalenteri ei riitä kaikista kertomaan. Kuinka pieni kirja voi kertoa elämäni mahdollisuuksista joka päivä samalla tavalla, maanantaista sunnuntaihin ja aamusta iltaan. Jokaista mahdollisuutta en käytä, mutta vuoden loppupuolella on jälleen uuden kalenterin valinta.
Puhelin ja kalenteri yrittävät sopia yhteistä tapaamista. Niiden kiireellinen ole-tavoitettavissa-kokopäivä -olemus juhlii vastasyntynyttä arkiaamua. Kalenterin sivut tarttuvat kiinni toisiinsa hädissään olevan oloisina, kuin tukea kiireeseen tarvitakseen ja kellonajat täyttyvät kuin Helsingin paikallisjuna maanantaiaamuna. Toinen toisensa perään olevia päiviä, jolloin juoksen aikaa kiinni. Päiviä, jolloin ajattelen: ei koskaan enää tällaista kiirettä, tämä on viimeinen kerta.
Ei siis ole sattumaa, että kalenterin valinta on tarkkaa ja keskittymistä vaativaa puuhaa. Kirjojen ystävänä ilahduin, kun löysin vanhaa nahkakantista kirjaa muistuttavan kalenterin. Sellaisen ruskean, jossa päivät ovat englannin kielellä ja kannessa on hento koristeraita. Punnitsen kädessäni kolmea kalenteria, tutun tummansinistä, ruskeaa koristeraitaista ja uhkean punaista. Millaisia ovat tulevan vuoden päivieni värit?

****************************************************************************

Tällaisen kirjoitin ollessani Sanakehrääjä. Se jopa julkaistiin paikkakuntani lehdessä! Jos joku miettii, mihin Runotorstaista katosin, olen ollut runon luomisen siedätyshoidossa. Menetin jotain, johon liittyi paljon toiveita.

Elokuusssa muutuin Railatertuksi, joka olen ollut kastepäivästä asti. Aivan tuossa muodossa se ei kastetodistuksessa ole, vaan nimet kirjoitetaan erikseen. Etunimen taustaa sen kummemmin en tiedä, täytyypi huomenna ottaa selvää. Toinen nimi eli Terttu on kummitädilläni samassa käytössä.

Ja minulla on tämän blogin suhteen eräs suunnitelma, katsotaan mitä tulee ja mitä saadaan aikaan...Sain idean Ystävältä. Hänelle kiitos. Liittyypi jJouluun, joillekin isolla jiillä, toisille pienellä.