Muistan kun yö kertoi hänet minulle.
Hän oli unessa yksi.
Tuuletin käteni joen virrassa,
kosketin pohjaa.
En halua sinua. Unohdan hänet.
Kenelle yössä voin kertoa
ihmisen kestävän unohdetut
etäisyydet ja matkat
unen punaiseksi värjäämässä aamussa.
Virta laski hiekan käsiini.
tiistai 1. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
En toki loukkaannu! Ihana, kun joku neuvoo, koska en ymmärrä yhtään tätä kommentti juttua.
Kiitos kovasti!
Tuota(kin) tekstiä voi katsoa monesta suunnasta ja niin se näyttää joka kerran erilaiselta. Se laajenee ymmärrystä nopeammin :)
Crizy: Kiva jos olin avuksi.
Isopeikko: Kiitos Peikolle. Laajenee ymmärrystä nopeammin, on minulle mieluisa kommentti.
Koskettavaa tekstiä, tuntuu itse koetulta. Pidin myös vastauksestasi runotorstain "pysähtynyt"-haasteeseen.
Hemmetti: Tämä runo on todelle itse koettu. Hyvää Joulua sinulle!
Lähetä kommentti