Tie ulos
Vakuutteluja. Hiljaisia lupauksia, joita nainen on kasvattanut ajatuksissaan.
Että ne varmasti olisivat vuoden kuluttua yhtä toteutuneita,
kuin nainen halusi niiden tässä hetkessä olevan.
Lupauksia, jotka nainen kolmen kerran jälkeen uskoi olevan
olevan oman kaiun, oman korvan toisto.
Ei ole lupauksia, on vain maisema.
Astuako maalauksen rajan yli,
Unohtaa maalari, olla katsottava,
kertoa kaikki se minkä maalarin takaa näkee.
Ilman maalarin varjoa, ilman omaa taustaa.
Tie ulos on Runotorstain 145. haaste
torstai 22. lokakuuta 2009
Tunnisteet:
haasteruno,
lupaukset,
runotorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Tulla nähdyksi on elämän hienoimpia asioita. Astu rohkeasti yli rajan :)
Pääsikö hän ulos...
satujose: Mitä tuohon enää voi sanoa.
Una: Uskon niin.
...ilman maalaria.
Oh-show-tah hoi-ne-ne: Ja maalata itse oma maisema, kuva.
Taas kerran runo josta en ymmärtänyt paljon mitään mutta joka jäi vaivaamaan. Lupasiko nainen muuttua maalarista maalattavaksi, katsojasta katsottavaksi? Itsekö hän katsoo itseään ja sitä mikä on hänen takanaan, maalauksesta käsin? Entä mitä tarkoittaa että "ei ole lupauksia, on vain maisema"? Että maisema ohjaa naisen toimia enemmän kuin tämän tekemät päätökset? Yksi hullu kyselee enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata.
Mutta hyvä runo. Vaikken siis ymmärtänytkään. Saatoin nähdä sen silmilläni. Sellaiset runot jäävät mieleen.
Naiselle ei voi olla kovin monta lupausta, elämältä, toisilta. Se, että lupaukset, toteutuivat tai eivät, ne ovat maisema. Sitä, että millaisiin tilanteeseen turhat ja toivotut lupaukset voivat johtaa. Minulle paikkaan sidottu, joillakin kait aikaan. Kommenttiasi oli mukava lukea.
Lähetä kommentti