Miksi nyt?

Olen jäänyt koukkuun nyt-sanaan. Siinä on aivan liikaa kolmea asiaa: mennyt ja tuleva, jotka häipyvät nyt sanassa liki irrationaalisiksi. Minun elämäni alkaa nyt: höh miten elämäni voi alkaa nyt ja miten tähän nyt-hetkeen on päästy. Aivan käsittämätön koko nyt. Aivan sovittu kuten matematiikan kaavat, aivan liian hallitsematon naisen ajattelulle. Vain nainen voi miettiä kolmessa sekunnissa kassajonoja, laskea jonon etenemisnopeus siitä, että jollain on sisko hukassa. Siinä missä mies on nyt, nainen katoaa kolmiyhteyteen kiertää kierroksen, käy takapakkia, ja kaikki tämä samassa hetkessä. Sietämätöntä, tässä vaadin suojeluskunnan paikalle, turvatyynyihin pehmeää laskua. Mutta niinpä aina jäsähdän koko nyt-asiaan. Siinä maailma räsähtää kappaleiksi ja koko energia menee nyt-hetken jälkeiseen selittelyyn. Toivotonta. Pitäisiköhän tässä palata semmoiseen ajatukseen että nyt on vain minuutti.