Minä se olen...Mari!
Tätä Astrid Lindgrenin satua rakastin siitä asti, kun sain Olipa kerran –satukokoelman lapsuuteni kirjahyllyyn. Sadun nimi kuulosti silloin kauniilta. Näin on vieläkin.
Sadut kirjaan on valikoinut Björn Landström ja teos on hänen kuvittamansa. Hän sai kuvituksesta Rudolf Koivu –palkinnon. Eikä suotta. Kaunein kuvista oli Pieni merenneito polyyppien uhkaamana. Sitä katsoin pitkään ja mietin kuinka paljon merenneito prinssiään rakasti.
Nyt aikuisena kokoelmasta maistui parhaiten Tove Janssonin Kevätlaulu.
4 kommenttia:
Opin jo 5-vuotiaana lukemaan, kun lukuhalu oli niin kova. Silti ihan ensimmäisiä lukemisiani en yhtään muista, vasta niitä kirjoja, joita kävin itse lainaamassa. Mm. Anni Swanin "Pauli on koditon" sykäytti niin kovasti.
Toven Janssonin Muumipeikosta oli sellainen matala, leveä sarjakuvakirja, sen muistan. Ja sen että vihkoparkani koko kovia, koska aina kun sain uuden kirjoitusidean, revin ensimmäiset sivut pois ja aloitin uudestaan. Enkä vieläkään ole oppinut :-o
Uuna: Minäkään en muista, mikä oli ensimmäinen itselukemani kirja. Mutta muistan monet sadut, joita luin.
Ja kun osasin lukea takaperin 8-vuotiaana, ja siitä sisaruksilleni kerroin, ja tietysti he sitä ihmettelivät. Vastasin vain, että olen lukenut Viisikot niin moneen kertaan, että luen niitä välillä takaperin;)
Päiväkirjoja tai kirjoituksia ei ole minulla tallella ihan ensimmäisiä, mutta yläaste- ja lukioajoilta on päiväkirjaa.
Kaupungissa, jossa lapsena asuin, kerätään keväisin alaluokkien oppilaiden tekstejä ja piirustuksia yhteiseksi lehdeksi. Siinä julkaistiin ensimmäisellä luokalla kirjoittamani Liisan puhuva kynä. Voi sitä välimerkkien määrää, joka oli noin kymmenen rivin mittaisessa tarinassa.
Peikkokin tykkää saduista. Se lukee aina ne kaikki. Se on joskus käynyt kirjastossakin salaa yöllä kun kaikki olivat nukkumassa. Silloin se luki melkein kaikki kirjat sieltä. Jonain päivänä se menee vielä lukemaan lisää kirjoja toiseen kirjastoon.
Isopeikko: Ja minä pidän myös lapsille satujen lukemisesta. Kirjastoon yöllä, silloin voisi tavata kirjojen todellisen elämän. Kirjat kertoisivat tarinoita yölliselle lukijalle, ihan kirjojen omalla tavalla.
Lähetä kommentti