Pari viikkoa hiljaista aikaa blogissani. En oikein osaa kertoa miksi. Joka päivä on ollut tänään, mutta se tänään ei ole ollut mitenkään suurta. Joskus sanan Tänään! voi kirjoittaa noinkin. Kaksi viikkoa minuun liimautuneet tänään -sanat ovat olleet tuskastuttavan pienellä kirjoitettuja. Paitsi kaksi poikkeusta: viime viikonloppu. Kiitos perjantaista. Kiitos lauantaista.
Kunnes tänään jysähti: vanha tuttavani pelko, kumppaninaan viha ja pettymys laskeutuivat minuun.
Ja pusersin näytölle tämän:
Tunsin aiemmin vettyneen pettymykseni nousevan taas eloon. Pettymys oli likomärkä kyyneleistä, lumen sulaessa keväällä, vasta silloin voin pestä uudelleen unelmat puhtaiksi, valkeiksi. Nyt unelmani ovat niin tietämättömiä ja tahtomattomia. Huutavat kipuaan vieraille enkeleille.
Minä pelkään. Olen tavattoman peloissani. Ota minut kädestä, tahdon hänen tietävän, että sinun ja minun kätesi ovat yhtä. Suojaa käteni. Suojaa minut. Vain sanomalla kätesi puhtauden ääneen, näen valkoisten joutsenien erottuvan harmaata taivasta vasten.
Hyvä ihminen, suojaa minut!
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Peikko ymmärtää tämän sanat mutta ei niiden kantamaa sanomaa. Siellä on seassa jotain mikä tekee kipeää... peikko puhaltaa siihen.
isopeikko: Peikko ymmärtää aivan oikein, kivun. Railaterttu antaa peikon puhaltaa, ja ottaa puhalluksen eteensä kulkemaan, suojaamaan.
Minä tulen samaan rinkiin puhallettavaksi. Minuakin pelottaa: läheisen on yllättänyt sairaus, eikä se taida parantua puhaltamalla.
Elämä antaa pelon aiheita ja puhaltajia on liian vähän. Puhallan
sinun kipeään kohtaasi ...
Olen kipua peittääkseni seikkaillut blogipohjasta toiseen, ja päätynyt nyt os. http://uunas.wordpress.com/
Uuna: Lämmin puhallus sinun tulevaisuuteesi, sinun tähän hetkeesi. Ja voimia. Kivut, surut ovat joskus isoja, eikä niitä pidä yksin miettiä. Me olemme täällä, sinä Uuna olet täällä. Ystävät. Kiitos siitä, kiitos puhaltamisesta. Kiitos puhaltamisesta myös siihen yhteisen hyvän lämmön alkuun.
Lähetä kommentti