On olemassa kummallinen tila, se on syvintä ihmistä kuvaava tila, että ihminen on olemassa, mutta sen olemassaolon kukinta, sen elämä on yhteydentunnossa. Ei ole enää sinä ja minä niiden sanojen tavallisessa mielessä. On vain olento, jota minä rakastan. Me olemme, ja tämä olemisen tunto on niin vahva, että se sulkee kokonaisuuden piiriinsä. Ja, tiedättekö, tässä tilassa loppuu peruspelko, se mikä on perusteellisesti väärää, ja tilalle tulee aivan luonnollinen, ponnistukseton hyvän olon tila. Ja tuossa tilassa ei ole sijaa ahdistukselle.
Kukapa tietää, vaikka tässä elämässä sittenkin olisi kaikki aivan kohdallaan. Siihen virheettömään elämänkulkuun kuuluu myös valaistuminen, vapautuminen, joka merkitsee ilon pulppuamista.
Yrjö Kallinen
Tulin päivällä kävelylenkiltä, keitin glögiä, söin pipareita (en kerro montako;). Ajattelin kuinka ihmeellistä, että vuosi sitten en osannut kuvitella pitäväni Juha Tapion musiikista. En osannut kuvitella odottavani sittenkin uutta päivää välillä vailla pelkoa, välillä kireänä kivusta. Kuinka en voinut ajatella iloa mahdollisuutena kertoa itselle ihmisyydestä noin vahvasti kuin Yrjö Kallinen sen kertoo.
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minä en olisi kolme vuotta takaperin voinut kuvitella, että nyt onnellisesti kirjoittelen täällä, pystyn pitämään niskaani pystyssä, eikä se sortunutkaan, eikä sitä tarvinnut leikata, vaikka niin luulin. Masennuin ruumiillisesta ja henkisestä kivusta, mutta nyt olen kuin uusi taas. Koskaan ei siis tiedä, mikä vuosi, mikä tuuli tuo uuden mukanaan. Uuden voiman ja uuden ilon. Kannattaa odottaa ja uskoa :-)
Uuna: Se on upean kirkas tunne, kun huomaa että on päässyt pahimman yli. Huomata, että elää. Huomata, että on elämä. Pidä pääsi edelleen pystyssä, uskotaan huomiseen. Hienoa, että säästyit leikkaukselta, hienoa kun kirjoitat täällä.
Lähetä kommentti