Joulu pudottaa ohitseni kylmyyden,
tekee vieraaksi vihan
ja paljastaa lohdutuksen patsaan ylväyden.
Kyynelten helppo kirkkaus peilaa
poskeni nukan sinulle.
Olla lohduton
ja tietää, että ei ole toista
tunnetta tähän jouluun.
Annoit kyynelteni pudota,
hiljalleen kuten pehmeä lumisade peittää tumman maan,
maan joka on valmis ottamaan lumen, tähdet ja peilit
omakseen.
Lopulta lakaisit kyyneleeni sivuun,
kyyneleeni joiden Äiti maa olemme sinä ja minä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sanat putoilevat kauniisti kuin pehmeään lumeen, sulavat mieleeni kuin lumi kämmenellä. Niitä ei näy, mutta kuitenkin ne vaikuttavat.
Hieno runo ja myöhäiset joulun jatkon toivotukset. Olen ollut sairaana, kuten blogistani luitkin, nyt alkaa jo helpottaa.
Uuna: Puhutut sanat ovat näkymättömiä, ne koskettavat joskus huomaamatta ja hellästi, joskus kuin pommikone. Saparotauti vie voimat, mutta vuosikin on lopuillaan, ja voit aloittaa vuoden 2010 uusin voimin.
Lähetä kommentti