Parasta kesässä
Rouva ja Romuttamo
Rouva siivosi metallilaatikon.
Löytyi kynä, jolla kirjoitettu kirje joulupukille,
valokuva nuorena meikatuista kasvoista,
reunoistaan palanut vihkitodistus.
Musta negatiivi, uudenlainen kynä,
jolla pyyhitään eilinen pois.
Uusi laatikko olisi tarpeellinen.
Päätti viedä laatikon romuttamoon.
Kantoi kortteleiden taakse
yli vilkkaan kadun, leikkipuiston.
Laatikosta putosi muistilappu valokuva, pikari ja lusikka,
kirje, todistus arvosanasta pelastuslaitoksen ovelle
liikennevaloihin.
Rouva löysi romuttamon.
Antaa mennä, hän huusi ja pudotti laatikon kuiluun
ja osti kierrätyslaatikon viimeisillä hetkillään.
Romuttamossa johtaja näki litistetyn punaisen unelman.
Kuka sen oli tuonut?
torstai 13. elokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Sinne hurahti kesä, romuttamoon. Tämä on tätä.
Mä en ymmärrä kaikkea tuossa runossa mutta ei ole tarkoituskaan.
Pidän tarinasta.
Ja rouva on hyvin päättäväinen ja vauhdikas kun heittää laatikon kouruun mutta kuoleeko se sitten heti... vai kesäkö siinä meni.. äh..
Oh-show-tah hoi-ne-ne: Juuri tätä. Vaikka kaunis kesä olikin.
Erikeeper: Ei tarvitsekaan ymmärtää. Ja varsinkin vauhdikas.
Litisteyt punaiset unelmat. Kesä meni.
Uusi laatikko uusille unelmille.
Vangitseva tarina, luin moneen kertaan. Lopuksi jäin pohtimaan millainen oli rouvan eilinen kun noin tarmolla sitä pyyhki pois.
Hui mikä kesä. Mä en jaksais tuollaista vauhtia, joka kesä. ....jään miettimään että minkähänlaista ois kesäleskenä olo...vois jäädä yhteen kesään :)
Arleena: Juuri näin. Uusi laatikko uusille unelmille.
Demetrius: Kiitos. Tämä tarina on likimain eletty. Ja kirjoitettu 2007 tai jotain.
J.Lee: Kesäleskeyttä ei kestä kuin kerran elämässä. En suosittele;)
Topakka oli muori! RAivasi elämästään pois turhaa roinaa...Mikä muistuttaa minua myös raivaustyöhön.
Crane: Kannustan, antoisaa raivausta.
Lähetä kommentti