Eräs asia minua hämmästyttää minua, Aadaa. Olen tavattoman viehättynyt vanhoihin teksteihin ja kirjoituksiin. Tutkin niitä hämilläni ja varovaisesti, välillä hihkun innosta ja riemastun: hei, oletteko kuulleet tätä? Tässä on mainio kohta, ja tämä on vuorenvarmasti väärä. Ainakin minä saatan vääntää joitakin termejä ihan suomeksi ja utopiaksi. Ja sekös on hauskaa!
No niin, nyt varmaan mietitte millaisia tekstejä tutkin. En voisi valehdella enempää etteivätkö jotkin omat tekstihöpötykseni saisi minua hihkumaan. Ihan siksi, niin. Oikeastaan en tiedä miksi ne saavat minut hihkumaan. Mutta hauskaa niiden parissa on.
Voisin sanoissa asua 26 tuntia, ja se on lopulta aika vähän. VAikean vähän. No niin, tässä taas olen, keskeneräisen, toistan erittäin keskeneräisen kärsimättömyyteni kanssa.
Koetan oppia. Kärsivällisyyttäni. Mutta minusta tuntuu välillä etten saa mitään aikaan vailla kurjaa odottamisen sietokykyä. Tulkitkaa miten haluatte.
Uudet tekstit eivät synny kärsivällisyydellä. En kyllä tiedä miten muutenkaan ne syntyvät. Kai tässä täytyy odottaa. Oikeastaan pidän odottamisesta. Jostain syystä se kihelmöi. Ja nyt ulos tästä kärsimättömyydestä, sietämään nukkumista, sillä huomenna on uusi aamu. Tai ainakin kalenterin mukaan.
maanantai 10. elokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti