keskiviikko 26. elokuuta 2009
Ajantaju ja nyt
Runoilin jokin aika sitten ihmisen suhteesta aikaan. Ja pam: huomasin vaikeimman sanan ajantajussani olevan nyt. Olla läsnä nyt, miettiä mikä nyt on huomenna. Sitä millainen huominen tulee olemaan tämän päivän aikomuksineen ja suunnitelmineen. Tämän päivän nyt-osoitteeseen en voi mennä kylään, vaan jakelenpa tässä itselleni elämänohjeita huomiselle. Tartun siihen mikä nyt on minulle huomenna. Minut huomiseen sitoutumaan alistava ja saava. Nyt on ikuisesti mennyttä tässä hetkessä, mutta aina huomiseen kuuluu nyt. Huomen on nyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Jotkus ehdottavat havainnointipisteen siirtämistä nyt-hetkeen. Sitä että tuntee istuimen takamuksensa alla. Sitä että tietää katsovansa televisiota tai juovansa kahvia. Sitä että kahvia juodessaan tuntee kupin huulillaan ja kädellään, että tuntee kahvin valuvan suuhunsa sen lisäksi että maistaa haistaa ja näkee sen, ehkä kuuleekin. Maailmasta tulee sillä lailla aika erilainen :)
Termi taitaa olla Mindfullness ja siitä on ollut ohjelmaa telkkarissa.
Isopeikko: Jaksaako toinen ja itse olla aina niin nyt? Kun on pää täynnä hevosta isompia asioita, ei nyt mahdu järkeen eikä istuimeen. Ja vielä: nyt on naiselle eri kuin miehelle.
Peikko luulee että asiat on niin. Aina saa valita itse. Peikko ei tuputa mitään :)
Isopeikko: Juuri niin Isopeikko ei tuputa mitään, vaan valitsee toisen mahdollisuudet itse. Jätät Isopeikko pois tuon aina. Naiselle ei aina ole pysyvä,se on vain hetkellinen. Onko miehelle elämä aina?
Peikko on peikko siksi ettei se ymmärrä ihmisten ajatuksia - se on selvästi tunneälytön - ja saattaa satuttaa toista haluamattaan. MUtta ehkä se oppii, palan kerrallaan.
Isopeikko: Ehkä se on niin. Joskus on helpompaa kun toinen ymmärtää toisen asioita. Tunnepuoli lienee hankalampi. Ja asiat ja tunnepuoli ovat palapeli, josta ei tule kirkasta koottunakaan.
Kiitos, Isopeikko.
Suorasukaisuus ei ole helpoimmin vastaanotettava,ja ehkä opit sen, miksi suorasukaisuus satuttaa.
Lähetä kommentti