Alistuminen on lähinnä oletettujen pelkojen kasvamista liian todellisiksi. Pelosta tulee vallan välikappale, sisäiset uhkaukset kasvavat toisia vastaan, ajattelusta kasvaa sisäinen taistelukenttä.
Asiat nöyryyttävät, asiat saavat alistumaan. Tosiasioiden edessä tulee nöyrtyä. Lopulta aito nöyrtyminen sai minut kasvamaan alistumisesta ja tosiasioiden piilottamisesta uskallukseksi avautua uuden vihjailemattomuuden varjoista. Ei ole vihjailuja, ei piilotettuja viestejä. On historia, joka jakautuu asioiksi. On historia, joka vihjailee tulevaisuuden tapahtuvan nyt. Ja on tulevaisuus.
Kenenkään edessä ei pidä nöyrtyä, asioille ei kannata alistua. Alistuminen todelle varjottaa muutoksen mahdollisuudet. Ihmisen edessä nöyrtyminen on alistumista, ja se vie elämän vihreyteen. Kateus kasvaa, vihan hedelmät kantavat yli Eedenin, ja ihminen on varjo itsestään, vaalea varjokuva toisista. Vain silhuetti, jossa ei ole teräviä viivoja. Harmaa alue tunteille, viileä alue itselle.
Rakentaa tunteensa todeksi: alistaminen saa vihaamaan, nöyrtyminen tuntemaan elämäntuskaa.
lauantai 19. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti