Kynttilälamppu käy vilkasta keskustelua. Varjostimessa on kuva tytöstä ja pojasta kävelemässä käsi kädessä metsässä. Heitä seuraa koira, jonka häntä on pystyssä. Kolmikko kävelee selkä katsojaan päin, ja tyttö on kääntynyt kysyvänä pojan puoleen. Varjostin on miltei valkoinen ja kuvat mustalla piirrettyjä.
Ehkä kolmikko on matkalla kartanon isoon kirjastoon. Lasisen paperipainon pohjassa on kuva kirjoittajan työpöydästä. Kirjaston pöytä on pulpettimainen. Se on jaettu kahteen osaan. Takaosaan, jonne vai laittaa tärkeitä kyniä ja etuosaan, joka kallistuu tuolia kohden, joten pöydän äärellä voi ajatella olevan helppoa kirjoittaa ja lukea. Avoinna oleva kirja on muistivihon kokoinen, jonka sivut on jaettu kahteen palstaan. Taempana pöydällä on paksu, punakantinen kirja, joka on kiinni. Sivuittain olevan pöydän oikealla puolella on tuoli. Kuvassa ei näy ketään, eikä siinä kuulu kenenkään ääni. Kuva on hyvin hiljainen.
Kirjaston ikkuna on korkea ja se on jaettu neljään osaan. Ikkunaa ympäröi vaaleanpunainen tapetti. Kuvio on tummemman punainen kuin tapetti. Ihan keskellä ikkunan yläosaa kuviossa on vaakunan mallinen kuvio, se muistuttaa hieman myös koristeellista peiliä. Ikkunasta erottuu haaleana kuvana puiden latvoja. Taivas on vaalea.
Kynttilälamppu on lasipainoa mustavalkoisempi. Hieman ennen sitä kohtaa, missä varjostin ja jalka yhdistyvät, on jalkaan kiinnitetty rautaisia koukeroita. Ne muistuttavat hieman Viipurin rinkeliä, sellaisin kylttejä roikkui leipurien ovien yläpuolella lasipainon kuvan aikoina. Lamppu on kodikas, kun siinä ei ole hankalaa sähköjohtoa, ja sen tähden se on kuuluisa kartanonlamppu.
